Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttäjäkokemustasi. Noudattaaksemme uutta sähköisen viestinnän yksityisyysdirektiiviä, meidän täytyy pyytää sinulta lupaa evästeiden asettamiseen. Lue lisää.
Päällikköpuukko
Päällikköpuukko syntyi muutama vuosi sitten, kun tehtaan museovitriinissä pisti silmään valettu linnunpää aiheinen puukonpää, ikään kuin Amerikan alkuperäiskansojen totemipaalun pää. Mitään historiaa siitä ei ole tullut vastaan, eikä meillä ole tiedossa että siitä olisi koskaan mitään mallia valmistettu. Uskoisimme että se on ollut aikoinaan joku kokeilu, joka ei ole jäänyt elämään. Otimme tästä ainokaisesta päästä muotin ja kokeilimme valaa niitä. Se on täysi kopio museovitriinin hiekkavaletusta mallista, emme korjanneet siitä mitään jälkiä tai muotoja.
Päällikköpuukko syntyi muutama vuosi sitten, kun tehtaan museovitriinissä pisti silmään valettu lintuaiheinen puukonpää, ikään kuin Amerikan alkuperäiskansojen toteemipaalun pää. Mitään historiaa siitä ei ole tullut vastaan, eikä meillä ole tiedossa, että siitä olisi koskaan mitään mallia valmistettu. Uskoisimme että se on ollut aikoinaan joku kokeilu, joka ei ole jäänyt elämään. Otimme tästä ainokaisesta päästä muotin ja kokeilimme valaa niitä. Se on täysi kopio museovitriinin hiekkavaletusta mallista, emme korjanneet siitä mitään jälkiä tai muotoja, joten valussa näkyy sopivasti käsityön jäljet.
Kooltaan linnunpää oli aika suuri, meidän puukkomalleistamme se sopi Kontion terään. Päällikköpuukko on kookas, siinä on hiiliteräksinen terä joka soveltuu kovaankin käyttöön. Kahva on visakoivua joka on maalattu mustaksi. Helat ovat messinkiä, pää on valettu ja alahela prässätty. Tuppi on kotimaista mustaa kasvisöljyparkittua nautaa ja siinä on yläosassa messinkinen kimpi.
Teknisiltä ominaisuuksiltaan tämä puukko on siis käyttöpuukko, mutta mihin sitä sitten voi käyttää? Siihen meillä ei oikein ole vastausta. Mutta tarvitseeko ollakaan muuta vastausta kuin se, että Päällikköpuukko on tarkoitettu Päälliköille. Näitä on tehty pieni sarja. Voi olla, että joskus tehdään lisää, mutta kaikille näitä ei ole. Eivätkä kaikki ole Päälliköitä.
Kyllä oli kyläläisillä, etenkin pojanklopeilla, ihmettelemistä kun syyskuussa 1922 maantietä pitkin kulki suunnaton kummajainen. Siinä joutuivat Kosolan Alfredin hevoset koettelemaan voimiaan vetäessään reellä taakkaansa, 5.000 kilon painoista heijaria, pitkin lumetonta tietä Järvenpään tehtaalle. Mutta sitten vasta kloppien mielikuvitus pääsi valloilleen, kun tehtaalta alkoi kuulua jatkuvaa jyskettä, kuin rautajätin moukariniskuja.