Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttäjäkokemustasi. Noudattaaksemme uutta sähköisen viestinnän yksityisyysdirektiiviä, meidän täytyy pyytää sinulta lupaa evästeiden asettamiseen. Lue lisää.
Sikariveitsi
Iisakki Järvenpään Sikariveitsi on alunperin suunniteltu ja valmistettu Pietarsaaressa toimineelle Strenbergin tupakkatehtaalle. Emme missään nimessä kannusta tupakoimaan, eivätkä leikattavat sikarit juurikaan ole jokapäiväisessä käytössä kenelläkään. Useimmiten sellaisilla juhlistetaan elämän suuria hetkiä, lapsen syntymää, eläkkeelle jääntiä, koulusta valmistumista tai jotain muuta ikimuistoista tapahtumaa.
Iisakki Järvenpään Sikariveitsi on alunperin suunniteltu ja valmistettu Pietarsaaressa toimineelle Strenbergin tupakkatehtaalle. Sitä valmistettiin vuosikymmeniä, 1960 ja -70 luvuilla oli valmistus suurimmillaan, kunnes se 1970-luvun lopulla päättyi. Strenbergin tehdas on sittemmin myyty ja savu sammunut, mutta puukkotehtaamme varastoista löytyi näitä vuosikymmeniä vanhoja teriä ja koivuisia kahvan aihioita, joten sikariveitsi palautettiin tuotantoon ja myyntiin. Samalla siihen kehitettiin suojaksi nahkatuppi. Emme missään nimessä kannusta tupakoimaan, eivätkä leikattavat sikarit juurikaan ole jokapäiväisessä käytössä kenelläkään. Useimmiten sellaisilla juhlistetaan elämän suuria hetkiä, lapsen syntymää, eläkkeelle jääntiä, koulusta valmistumista tai jotain muuta ikimuistoista tapahtumaa. Pysyväksi muistoksi tapahtumasta sopii hienosti Sikariveitsi, johon voidaan kaivertaa terään esimerkiksi tämä tärkeä päivämäärä, lapsen nimi tms. Sikariveitsi sopii toki myös rouhean tyylikkääksi sisustuselementiksi, Iisakki Järvenpään valmistamaa Sikariveistä ei ihan jokaisesta olohuoneesta löydy. Veitsi on 185 mm pituinen, josta terän osuus on noin 75 mm. Kahva on lakattua koivua.
Kyllä oli kyläläisillä, etenkin pojanklopeilla, ihmettelemistä kun syyskuussa 1922 maantietä pitkin kulki suunnaton kummajainen. Siinä joutuivat Kosolan Alfredin hevoset koettelemaan voimiaan vetäessään reellä taakkaansa, 5.000 kilon painoista heijaria, pitkin lumetonta tietä Järvenpään tehtaalle. Mutta sitten vasta kloppien mielikuvitus pääsi valloilleen, kun tehtaalta alkoi kuulua jatkuvaa jyskettä, kuin rautajätin moukariniskuja.