Anna lahja joka herättää tunteet

 

Puukko. Niin, mikä se oikein on? Tähän kysymykseen on melkein yhtä monta vastausta kuin vastaajaakin. Ihmiset kokevat puukon monilla eri tavoilla, ja monimuotoinen esinehän se onkin. Joillekin se on vaarallinen teräase. Niin, voihan se olla väärissä käsissä sitäkin. Joillekin se on puuntyöstöön työkalu. Metsästäjille se on välttämätön kapine, varsinainen monityökalu. Joillekin se on kaunis koriste- tai keräilyesine. Joillekin yhdistelmä joistain näistä. Oikeastaan varmaa on vain se, että puukko herättää tunteita kaikissa ihmisissä. On vaikea kuvitella ihmistä joka puukkoa katsellessaan ei koe mitään tunteita.

Alun perin puukko luotiin työkaluksi puuntyöstöön ja kaikenlaisiin puhdetöihin, mutta nykyisin on vaikea kuvitella realistisesti tilannetta jossa ei ilman puukkoa pärjäisi kotioloissa. Silti niitä vain monilla on kotonakin. Kaikenlaisessa luonnossa liikkumisessa, vaeltamisessa, metsästyksessä, kalastuksessa ja muussa sellaisessa puukko on kyllä edelleen välttämätön työkalu. Nuotioon voi löytyä luonnosta sopivan kokoisia puita ja sytykkeitäkin, mutta kokeilkaapa nakertaa makkaratikku koivun vesasta ilman puukkoa tai avata vasta pyydetty kala tai lintu. Laavun rakennuskin helpottuu huomattavasti kun saa rakennustarvikkeet oikeisiin mittoihin.

 Nykyisin puukko on kuitenkin yleisimmin lahja. Hienon lahjan siitä tekee se, että se ei ole vain puukko. Se on vuolupuukko, kalapuukko, koristeellinen hevosenpääpuukko tai mikä tahansa kymmenistä eri tarkoituksiin valmistetuista ja suunnitelluista puukoista. Voit aina valita henkilökohtaisen lahjan saajalleen, saajan harrastusten ja mieltymysten mukaan. Täysin kotimainen ja täysin käsityönä tehty lahja ei myöskään voi epäonnistua, oli se sitten mikä hyvänsä. Eikä ainakaan jos siihen liittyy pitkä, hieno ja historiallinen tarina ja jonka kaikki tuntevat.

Lahjan voi myös antaa itselleen. Ei ole yksi eikä kaksi metsän kulkijaa jotka ovat tulleet ostamaan puukon lahjaksi itselleen jostain saavutuksestaan tyytyväisenä, pitkän vaelluksen suoritettuaan, ensimmäisen lohen saatuaan tai hirven kaadon kunniaksi. Silloin tästä merkittävästä tapauksesta jää itselle muisto, jota voi aina muistella kun puukkoa pitelee ja omia saavutuksiaan on aina itse kunkin hyvä välillä muistella. Ja saattavatpa nämä uroteot tulla muidenkin kuultavaksi nuotiolla istuskellessa kun sitä puukkoa kädessä pyörittelee, joillekin varmasti useampaankin kertaan mutta kertaus on opintojen äiti.

Lasten puukko on suosittu kastelahja. Sitä saattavat jotkut ihmetelläkin, mutta se ihmetys valkenee kun lapsi on muutaman vuoden ikäinen ja vuoleskelee ensiharjoituksiaan isoisän kanssa puuvajan ovella ikiomalla puukollaan. Harva sitä liikuttumatta katselee ja jää ihan varmasti kaikkien mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Purukumipaketin hinnalla saa nykyään puukoksi kutsutun välineen kaupasta, teknisesti sellaisella hoitaa varmaan kaikki käytön tarpeet jollain tasolla, mutta henkistä puolta sellaisella ei hoideta. Ei sitä halua antaa lahjaksi, ei itselle eikä muille. Niin, mikä se käsityönä tehdyssä, yksityiskohdiltaan viimeisen päälle viimeistellyssä puukossa sitten viehättää? Ehkä juuri ne pienet yksityiskohdat joista näkee että niihin on puukontekijä laittanut oman osaamisensa, käsiensä taidon ja sielunsakin. Se kyllä niistä näkyy jos niiden valmistamiseen on näitä käytetty. Kuka osaa selittää miksi ihminen vaipuu haaveisiinsa ja juuttuu nuotion katselemiseen, meren rannassa aaltojen liike aiheuttaa saman ilmiön. Niin tekee myös hieno puukko, sitä vain pyörittää käsissään ja koko muu maailma vajoaa jonnekin taustakohinaan.

Kauniin taulun, veistoksen tai muun taide-esineen katselu aiheuttaa joillekin saman tunteen. Niin, olisiko se ratkaisu sittenkin siinä. Taide-esineitähän käsintehdyt puukotkin ovat, puukkosepät taiteilijoita siinä kuin maalarit ja veistäjätkin.


Kyllä oli kyläläisillä, etenkin pojanklopeilla, ihmettelemistä kun syyskuussa 1922 maantietä pitkin kulki suunnaton kummajainen. Siinä joutuivat Kosolan Alfredin hevoset koettelemaan voimiaan vetäessään reellä taakkaansa, 5.000 kilon painoista heijaria, pitkin lumetonta tietä Järvenpään tehtaalle. Mutta sitten vasta kloppien mielikuvitus pääsi valloilleen, kun tehtaalta alkoi kuulua jatkuvaa jyskettä, kuin rautajätin moukariniskuja.

Iisakki signature